Kone älä hyydy!

Kävin eilen, pian aloittelevalla putiikillani, ottamassa kuvia koneista.

Jostain syystä myös ompelen 60 ja 70-luvun koneilla. Varastossamme lojuu lisäksi pari mopoprojektia samoilta vuosikymmeniltä.

Tällä kärpästä muistuttavalla Solifer Export Automatilla ajelin vielä 2000-luvun alussa Stadin keskustaa ristiin rastiin. Olin töissä Leirikesällä ja hankkinut ”työmatkoja varten” itselleni tämän ihanan menopelin. Asuin samaisen kesän Kiljavan leirikeskuksessa 11 viikkoa, ja ajelinkin lähinnä kaupoille ja takaisin tuolla Solikalla. Välillä kyllä pörööttelin Stadiinkin asti lomille Hesarille, jossa siihen aikaan majailin.

Muistan eläväisesti kun olin juuri maksanut tuon ajopelin ja lähtenyt Otaniemestä ajelemaa kotiin päin. Ajoin Helsingin keskustan kautta ja jouduin tietenkin pysähtelemään liikennevaloihin. Pärisin siinä vapaalla liikennevaloissa steissin edessä, punainen avopotta päässäni, kun edestäni kulki tyylikkäästi pukeutunut pariskunta. Naishenkilö katsoi huvittuneena minua, kunnes hänen leukansa loksahtivat auki: ”Henna!” Se oli pitkäaikainen, jo kouluajoilta tuttu, ystäväni uuden poikaystäväehdokkaansa seurassa. Ohjasin Solikan tien sivuun ja esittäydyin. Myöhemmin en enään tavannut tätä miestä ystäväni seurasta.

Samoihin aikoihin bongasin myös tämän vaaleanpunaisen Simsonin DDR skootterin. Se oli tarpeisiini liian tyyris sekä kankeakin. Sain lähisukulaiseni ylipuhuttua ostamaan sen, ja näin saimme tämän Miss Piggyksi ristimämme kaunokaisen samaan sukuun. Nyt sekin odottaa uudelleennousemustaan putiikin varastolla. Sen kohtaloksi on kaavailtu eritoten visuaalista ehostusta. Se saa kunnian olla tulevan puodin maskotti. 

Nämä Simsonin skootterit (KR51 "Schwalbe") käsittääkseni tulivat samalta valmistajalta MZ moottoripyörien kanssa. Tästä syystä Miss Piggykin omaa MZ:n sydämmen. Näistä jos harrastajina tiedätte lisää, otamme mielellämme tietoa vastaan. Osia ja muita kaivataan! Halvatun papoilla muuten oma mopopörssi tuolla.

 

Kolmas kone tänään esittelyssä on tuon viimeisen kuvan etualalla komeileva 60-luvun alkupuolelta oleva kannettava Singer. Tämä oli varsinainen kirpparilöytö. Maksoin siitä 10 euroa. Tosin olimme kirppiksen henkilökunnan kanssa sitä yhdessä yrittäneet saada toimimaan, ja kun ei lähtenyt tekemään järkevää jälkeä – vein sen "riskisijoituksena" alehintaan pois. Se onkin kätevä pakata kuljetuslaukkuunsa ja riiputtaa kantokahvasta seuraavaan paikkaan.

Myös 70-luvun Pfaffin ateljé -konekin (alla kuvassa oikealla) oli alkanut taannoin käyttölakkoon ja päätin tilata paikalle oikean ompelukonekorjaajan. Hän silmäili nopsasti molempia koneita ja näki heti mistä kenkä puristaa. Puolessa tunnissa molemmat surrasivat kuin unelmat. 

Singer sai konekorjaajalta erityiskehuja tikkausjäljestään. Jälki olikin todella hienoa, ja vielä on kuulema varaakin ”herkutella” säätöjen kanssa. 

Oli todella hienoa nähdä oikea ammattilainen työssään. Millaisella tiedolla, taidolla ja innostuksella hän olikaan varustettu hoitaessaan näitä vintage -aarteitani käyttökuntoon. Käynti oli huokea ja sain vielä hyvät neuvot kaupan päälle. Ja kun ensimmäinen uuden koneen ostaminen tulee ajankohtaiseksi - ihan varmasti teen kauppaa tämän kyseisen korjaajamiehen liikkeestä!