Kirppishaukka

Huomenta!

Lumisen tarhamatkan varrella poikkesin heti aamusta Fidalle.
Neloselta 5.11 Fidasta lisää Huippumallit ohjelmassa. Kuulostaa kivalta!
Aina ei tule mieleen että kierrätyksellä voi auttaa montaa eri asiaa samalla kertaa.
 ..enkä tarkoita tässäkohdin pelkästään huippumalleja ;))

Uusi blogi alkaa...

HELSINKI VINTAGE  

Sunnuntai 28.10.2012
Kaapelitehtaalla klo 11 - 18


Kävin ensimmäistä kertaa Helsinki Vintage tapahtumassa imemässä itseeni menneiden aikojen tyylikulttuureja, sekä tutustumassa tästä taiteenlajista kiinnostuneiden ihmisten toimiin ja aatoksiin.

Tulin paikalle jo hyvissä ajoin heti puolen päivän jälkeen. Fiilis Kaapelilla oli maltillinen sekä hieman arvoituksellinenkin. Korkean hallin isoista ikkunoista tulviva valo loi mahtavat raidat läpi huoneen.  Tunnelma toi hetkellisesti mieleen 20-luvun salakapakan nuhruiset aamujatkot, auringon herätellessä sikarinsavuista ja alkoholinhuuruista juhlakansaa.

Vaikka en ole saanutkaan kunniaa kokea oikeaa salakapakkaa, Taideteollisen korkeakoulun Kipsaria laillistamisensa jälkeen lukuunottamatta, voin helposti päästä menneiden aikojen tunnelmaan kieltolain aikaan:
sikariholkit ja -rasiat notkuivat pelipöytien reunamilla miesten pelatessa sikarit suussa kiellettyjä rahapelejään. Naiset pitkissä raskassa helmissään nojailemassa keimailevasti pöytiin, silkkihansikassormien välissä notkuivat pitkät holkit pitäen ohuet savukkeet sirosti paikallaan. Oli koristeellisia pantoja, joissa oli sulkia ja kiviä. Miehet olivat tyylikkäitä hyvin istuvine ja taidokkaasti tehtyine pukuineen. Tukat olivat sliipattuina ikikiiltäväksi. Matalaa puheensorinaa ja naurunpyrähdyksiä. Ja sitä mystistä savua.

Tapahtumassa oli riemukasta huomata, että myös näytteilleasettajien lisäksi, iso osa paikalle saapuneista alan harrastajista oli viimeistellyt tyylinsä menneiden vuosikymmenten mukaiseksi. 50-luku on monelle se varmasti läheisin. Itse pidän siitä, että voin yhdistellä asioita - ja ehkä siksikin päälläni oli second hand villaneule, uudet tennarit sekä vintagelaukku.

Vintagediggareille on perustettu vuonna 2011 oma yhdistyksensä Fintage. Sen pääasiallisena tarkoituksena on kerätä yhteen vintageharrastajia, kerätä ja jakaa tietoa sekä järjestää tapahtumia. Fintage ylläpitää blogia ja keskustelupalstaa. Heidän kauttaan saa myös jäsenetuja! Itse kuulun nyt kyseiseen yhdistykseen n. 50 muun jäsenen kanssa. Toivottavasti jäsenmäärät tulevat tässä vuosien myötä kasvamaan, niin toiminnan mahdollisuudetkin nousevat vähintäänkin samassa suhteessa.


Paikalla oli näytteilleasettajia mukavasti eri lähtökohdista. Oli second hand -tyyppistä vaatekauppaa suoraan Stadin ytimestä, oli käsityöläistaiteilijoita, designereitä, alan harrastajia, keräilijöitä, pin up tyylittelijöitä sekä vanhantavarankauppiaita alias antiikkikauppiaita. Kaikilla oli jotain yhteistä, ja tärkein niistä ominaisuuksista oli kunnioitus ja kiinnostus tavaraan ja tyyliin menneiltä ajoilta.

Osa tuotteista oli alkuperäisessä kunnossaan, ehkä muokattuina ja siistittyinä. Osa valmisti vanhoista materiaaleista, ehkä kierrättäenkin, uusia tuotteita. Osalla oli käytössään uudet materiaalit, mutta tyylit ja kaavat olivat käydyiltä vuosikymmeniltä.

Huomioin tamperelaisen Vintage Gardenin erikoisen runsaat ja tyylikkäät koruvalikoimat. Olisi tehnyt mieli alkaa välittömästi ostoksille, mutta muistuttelin itseäni lähes olemattomasta korujenkäytöstäni. Tyydyin siis seuraamaan vierestä kun muut ihastelivat ja valikoivat kimmeltäviä aarteita pöydästä mukaansa. Juttelin muutaman sanan VG:n Leenan kanssa. Hän kertoi keränneensä kokoelmansa "matkan varrelta", ympäri maailman.

Sielunravintoa oli järjestetty myös asianmukaisen musiikkiesityksen muodossa. Lavalla esiintyi ainakin Café de ABEJAS, joka tosiaan sai kabareetunnelman aivan kattoon.

Musiikkinautintoa siivitin Potto Rosso's Sexy Dinerin kiskasta ostamallani bratwurstisämpylällä con hapankaali & majoneesi.

Kierreltyäni muutaman tunnin sain tehtyä ensimmäisen ostoksenikin. Paikalle oli saapunut oittilainen vaatetusalan yrittäjä, joka liikkeenlopetusmielessään myi 70-lukulaista lastenvaatevarastoaan pilkkahinnalla pois. Toinen pojistani sai ensimmäiset pyhähenkselihousunsa!

Mielenkiintoisin tapaaminen oli hallin takaosaan asettuneen yksityisen keräilijän kanssa, joka oli tuonut näytille ja myyntiin oman keräilyharrastuksensa tuloksena maailmalta haetut varjelkoon niin hienot 50-luvun pikkupöytäkokoelmansa. Hän kertoi omaa ja pöytiensä tarinaa niin tosissaan, että olin aivan varma että nämä pöydät olivat hartaudella ja rakkaudella valittuja, uniikkeja ja täysin korvaamattomia todisteita siitä - että 50-luvun desingiä on todella vaikea päihittää enään koskaan millään. Hinnoiksi keräilijä oli maltillisesti laittanut sadan euron luokkaa, pöydästä riippuen. Huomasin myös monella näytteilleasettajalla olevan samalaisia pöytiä esillelaitossaan. Tällä harrastajalla ei yksinkertaisesti ollut enään tilaa kotonaan kaikille näille komistuksille, eikä myöskään mahdollisuutta varastoida näitä enään pidempään. Mikäli en olisi ollut jalkaisin matkassa, tällainen tuote olisi kyllä lähtenyt välittömästi kotiani koristamaan! 

Uustuotannosta vastasi mm. Pin - Up Garage

Jututin näytteilleasettajia myös kaupallisessakin mielessä. Minua kiinnosti kuinka moni toivoo, sanoo ja oikeasti tulee edes jollakin tavoin tällaisen ihanan harrastuksen lomassa myös toimeen. Aika monella taisi olla ainakin jokin toinen business tässä sivussa, jota ehkä vintageharrastus kuitenkin tuki - ja toisinkin päin. Oli mm. tatuoija Kata Puupponen joka suunnittelee ja tekee ihanan pirteitä koruja ja julistetaidetta,  suunnittelija Tyra Therman joka ainakin vielä ompelee omat vallan ihanat ja taidokkaat luomuksensa, ja mieleen jäivät myös vanhantavaranputiikin kaksi naismyyjää, jotka kertoivat molemmilla kuitenkin olevan päivätyön. Liike ei elätä kuulema molempia, mutta ilmeisesti molemmat noin puoliksi kuitenkin!

Olihan mukana myös ainakin hiusnäytöksiä, vaatenäytöksiä, haastatteluja ja oikeastaan aika paljon oli nähty vaivaa onnistuneen tunnelman luomiseksi.

Kokonaisuudessaan päiväni Helsinki Vintagessa oli hyvin onnistunut. Tapasin ystäviä, opin jotain uutta, tein hankintoja ja sain ajattelemisen aihetta. Päivä oli aurinkoinen ja kaikenkaikkiaan - voin sanoa, että näistä pienistä asioista se sunnuntaipäivän onni voi tosiaan koostua!


Kaikki kuvat ja tekstit: Henna Suodenjoki

Helsinki Vintage on ohjelmallinen myyntitapahtuma, joka kokoaa vintagekulttuurin ystävät yhteen kaksi kertaa vuodessa Helsingin Kaapelitehtaalle. Syksyllä 2012 tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa.
Myyjiksi on valikoitu huolellisesti kauppiaita ja kädentaitajia ympäri Suomea, myytävien tuotteiden valikoima vaihtelee vaatteista ja kodintekstiileistä leluihin, patoihin ja pannuihin. Lisää tapahtumasta: www.helsinkivintage.fi