Vanhat tatuoinnit

Hei vaan ja mukavia välipäiviä!

Onpa kerrankin ollut aikaa selailla kaikenlaisia opuksia näinä päivinä.

En malta olla laittamatta muutamaa aivan mahtavaa kuvaa kirjasta 1000 Tattoos, Henk Schiffmacher, Taschen (1996)

Sirkusnainen 1920-luku

Tatuointeja on ollut kauan ja se onkin yksi maailman vanhimmista kuvataiteen muodoista. Siksikin se on erittäin kiinnostava aihe.

Tatuoinnit ovat olleet kulttuureissa tunnettuja jo vuosituhansien ajan. Trendi oli jotenkin niin, että 20-30-luvulla tatuointien suosio laski länsimaissa ja niitä harrastivat lähinnä vain rikolliset sekä merimiehet. Myös erilaiset "friikit" sirkustaiteilijat sekä prostituoidut.

Kuvassa vasemmalla ovat sirkusnainen ja seepra 1920-luvulta. Kuva on mielestäni hyvin kaunis. Näkyy hieman huonosti tuosta, mutta naisen jalat ja kädet ovat kauttaaltaan tatuoidut. Aivan mahtava yhdistelmä teräviksi meikattujen "suppusuu"-huulten kanssa!

Taiteilija Edith Burchett, London, n. 1920-luku

Toinenkin kuva (oikealla) on 1920-luvulta.
Kauniit kuin pitsipusero ovat tämän naisen tatuoinnit. Kyllä sitä on osattu ennenkin!

Itse pidän maori -tyyppisistä tatuoinneista (poislukien tribaalit) ja olen aina ollut samoilla linjoilla, että tatuoinnin kuuluu parhaimmillaan näyttää vanhalta alkuasukasmaiselta kivellä hakatulta teokselta. Tämä ei tosiaankaan poissulje sitä, etteikö monia monia muitakin hienoja tyylejä tatuoinneissa mielestäni olisi.

Yksi ehkä yleisesti tunnetuimmista tatuoijista on Don Ed Hardy, joka on liittänyt tatuointitaidetta jo pitkään moniin tunnetuihin vaatemerkkeihin. Monista malleista puhutaankin "Ed Hardy Vintage Tattoo Wear".

Australia 1960-luku

En osaa sanoa, miten muodikas ilmiö tuo Ed Hardy tänäpäivänä on, mutta ainakin tatuoijille hänellä on suurehko merkitys, sillä hän teki tatuoinneista yleisesti enemmän hyväksyttäviä. Ed Hardy julkaisi mm. 5 julkaisun sarjan Tattootime -lehteä/kirjaa levittämään tatuoinneista ns. oikeaa tietoa.  Hardy aloitti tatuoimisen vuonna 1967, jolloin hän valmistui taidekoulusta.

1960 ja 1970-luvuilla tatuoinnit alkoivatkin nousta uudelleen suosioon, ja 1990-luvulla niistä tuli oikea trendi. Tällöin suosittuja olivat tribaalikuviot sekä muut selkeät esittävät musta ja harmaa -väriset kuvat, kuten ruusut ja pantterit.

 

Tatuoinneissa ovat trendien tuulet puhaltaneet aivan kuten kaikissa muissakin muodin osissa. Olisikin erittäin mukava kuulla näistä muotivirtauksista enemmänkin. 

Siinä mielessähän tatuointimuoti on aika uskaliasta, että vaikka trendit muuttuvat - tatuoitujen ihmisten nahka useinkaan ei :)

Lähteet:
Wikipedia Tatuointi 
Tutkielma tatuoinneista 
Kaikki kuvat: 1000 Tattoos, Henk Schiffmacher, Taschen (1996)

 

..ja toki sen huomata saa

"Odotusajan vaatteiden ei suinkaan tarvitse olla rouvamaisia, ikävän yksitotisia. Jos olet tähän asti pukeutunut persoonallisesti, muodikkaasti, jatka edelleen omaa tyyliäsi."

Näin sanaillaan lehdessä:

Suuri Käsityökerho vuodelta 1978, numero 3


Tottahan tuo on - paitsi ehkä siltä osin, ettäkö rouvat olisivat jotenkin ikävän yksitotisia :)

Odotushaalari ei tosiaan ole yksitotinen. Tuohan on mitä muodikkain odotusajan OnePiece. Seitskytluvun malliin.





Lehdessä oli lisäksi ainakin kaksi tutunnäköistä mallikasvoa, jotka nykyisin tunnetaan hieman toisista statuksista. Hauskoja muistutuksia menneisyydestä.

Samasta prosyyristä bongasin vielä hienon idean timanttipistoja harrastaville: 

Kokonainen matto timanttipistoilla! Tästä olisi iloa varsinkin talvella, kun vanhan talon lattiat tuntuvat kylmiltä. Laittakaahan korvan taakse..

Ko. lehti saatavana ohjeineen ja kaava-arkkeineen Vintage Hertan putiikista

Joulua odotellessa, 
Henna

Enkeleitä ja pipareita

Kävimme tänään tarhan joulujuhlassa ja näin aika kivan idean kahvikattaukseen:

Peilin päälle oli aseteltu kynttilöitä ja niiden päälle raastinraudat! Näytti turvalliselta ja hauskalta idealta.

Aiemmin viikolla teimme tuon vuoden 1967  piparitalon ohjeen ohjeen mukaan oman piparitalomme ..ja siitä ei tullutkaan ihan samannäköistä. No talo kuitenkin, joka oli myös piilotettava hetimiten jottei tulisi riitaa sen syömisestä. Huomenna se varmasti voi jo tulla esiin kaapista, ja purkutyöt voivat pikkuhiljaa jouluajan kunniaksi alkaa ;)

Enkelit ovat jouluna suosiossa, mutta niitä näkee kyllä ympäri vuodenkin. Ihastuin näihin kullanhohtoisiin enkeleihin putiikilla ja taidan pitää ne esillä koko vuoden.

Lisää myyjäisiä ja muotikuvia Katariinan Meripuistosta

Moikka!

Pidän putiikin taas ensi sunnuntaina 16.12 auki
KLO 12 - 16 välisenä aikana
 
TERVETULOA!

KUVAUSPÄIVÄ

Kävimme aiemmin joulukuussa Katariinan Meripuistossa ottamassa Vintage Hertan kostyymeistä kuvia! Tässä alla osa niistä ja lisää löytyy täältä.

Oli tosi kivaa ja kylmäkään ei ihan hetkessä tullut. Tällaisia kuvauspäiviä pitää tehdä uudestaankin!

Joulumyyjäisiä

Pidin eilen lauantaina putiikissa ensimmäistä kertaa ovia auki.

Kiirettä oli pari viikkoa pitänyt, sillä paljon oli tavaraa raivattavana takatilaan ennen myyjäisiä. Olin myös ajatellut ommella sitä ja tätä kivaa, mutta kiireen keskellä kaikki sellainen iso ompelutyö kyllä jäi tällä kertaa tekemättä.



 
Oli mukava tavata paikallisia vanhantavaran keräilijöitä, saman talon asukkaita sekä muita joulun alla muita lahjoilla muistavia ihmisiä. 

Putiikki oli avoinna 8 tuntia ja vähän koko ajan joku piipahti käymään.

Aivan ihania juttuja myynnissä on vieläkin, ja tuoksuvimpana niistä nämä Vuotaren itsevalmistamat saippuat ja ihonhoitotuotteet. 

Yhdistelin niitä vintagelautasten kanssa ja niistä tuli kivoja viemisiä ihan sellaisenaan.

Tuoksusaippuat iholle ja hiuksiin, sokerikuorintapalat (Kerttulit), voidepalat (Tyytikit) ja Immi-luomuhuulivoiteet!

Näistä voisin kertoa vaikka miten paljon - ovat NIIN ihania tuotteita.


Jotakin omia käsitöitä ja askarteluja sain mukaan valikoimiin kuitenkin. Kierrätysmateriaaleista tekemäni tyttöjen mekko, pullonkoristeita, tyttöjen hiuskoristeita sekä rakentelin tauluja yhdistellen 70-lukuisen Joulukirjan piirroskuvia vanhoihin metallisiin kuvakehyksiin.

Oli ihan hyvä idea nuo myyjäiset. Sain paljon ajatuksia jatkosta putiikin suhteen. Päätin, että kyllä ainakin yksi päivä viikossa pitää olla paikallisilla mahdollisuus käydä tutkailemassa tilanteita ja tavaroita ihan konkreettisesti. Varmaankin ensi vuonna olen joka perjantai vaikkapa klo 12-17 varmasti paikoilla. Muina aikoina tietenkin sovitusti.

Varmasti tässä myös vielä tänäkin vuonna olisi kiva pitää toinenkin joulumyyjäispäivä. Alustavasti suunnittelin ensiviikon sunnuntaita, josko hieman lyhyemmän jakson olisin varmasti paikalla. Esim. klo 11 - 15 välillä. Ilmoittelen FB-sivuilla sitten kyllä tarkemmin!

Oikein mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

Joulu on taas Joulu on taas

Jouluvalmistelut ovat alkaneet!

Kulutusjuhla voi olla hyväksi jouluna, jotta raha saadaan kiertoon. Rahaa voi kuitenkin kierrättää eri tavoin. Ei kannata ostaa sellaista mitä ei arvosta. Eikä ainakaan kannata ostaa sellaista, mitä vastaanottajakaan tuskin arvostaa. 

Klikkaa kuvaa selvemmäksi

Muistaminen vaikkapa omalla joulurunolla ilahduttaa ihan varmasti ystävää siinä missä mikä tahansa muukin – ellei jopa isommin.

Vintage ja joulu saadaan hyvin nivottua yhteen, kun otetaan mallia menneiden aikojen tavoista ja lisätään siihen hieman entisajan aitoa tavaraa.

Tämä piparitalo ja kaava ovat teoksesta Suuri Keittiökirja (Otava 1967)

Muillakin leivonnaisilla voi rakentaa joulua ja samalla vanhanajan tunnelmaa. Kuvista löytyy monta erilaista pikkuleipää jouluun. Rusinat viimeistelevät herkkuleipäset. 

Papintukka, jouluvaunut, jouluporsas, palmikko, kylvöleipä ja muita sahramileipiä, klenettejä, konjakkivannikkeita ja mantelihentusia. Nämä eivät jätä ketään kylmäksi.

Lämmintä ylle 70-luvun malliin voi pukea Maija Viitamaan suunnittelemin neulein. Kuviointi suunniteltu "lemmenlehtisistä" ja vanhojen obinugrilaisten kuvioiden mukaan. Lemmenlehdet-jakussa kuvioiden väri liukuu kauniisti sävystä toiseen. Laiho-ponchossa taas vaihtuu kuvioiden pohjaväri sävystä toiseen. 

Ohjeet ko. neuleiden valmistukseen löytyvät WSOY:n lähes 250-sivuisesta teoksesta Mary Oljen kauneimmat käsityöt, vuodelta 1976. 

Mikäli pukinkonttiin vielä haluat neuloa jotain uutta tai muistaa intohimoista neulojaa retro-ohjeilla, on tämäkin kirja myynnissä  Vintage Hertan FB-puodissa.

P. Mustapään runo "Joulusauna"

Samasta paikasta löytyy myös kirja Suomen vuosi. Sen ovat toimittaneet Y.A. Jäntti sekä Martti Haavio. 



Kirja on hieno kokoelma runoja ja valokuvia Suomesta. "Keväästä kevääseen" vuodelta 1951. (WSOY)

Tuolloin 50-luvulla joululahjat käärittiin vaaleaan paperiin. Ei ollut mieletöntä ylitsepursuavaa koristelua, kuten nyt. Kuitenkin nuo lahjat olivat tarkkaan vaalittuja ja arvostettuja jo silloin. Saadun lahjan merkitys saattoi olla jopa nykyistä suurempi.  

50-lukuseen tyyliin lahjat voi siis kääräistä vaikkapa Bilteman silkkipaperiin. Hintaa 150 arkille tulee yhteensä 5,45 euroa ja käärön vaikutelma on vanhanaikainen. Ympärille sopii kietaista hamppunarua. Yhdessä perheen kanssa voi olla myös mukava tuunata omat lahjapaperit maalailemalla vesiväreillä kuvioita pakkauspaperin pintaan.

Itse valmistin pojille tänä vuonna kierrätyskalenterin, pieniä kierrätettyjä leluja käyttämällä sekä ompelemalla kalenteripohjan vanhoista verhoista. Samalla tein muutaman myös myyntiin Vintage Hertan FB -putiikkiin.

Loppuun Ylen arkiston video 50-luvun Helsingistä joulukiireiden aikaan. Videolla mm. pilkahtavat perinteiset joulupadat, joihin voimme tänäkin vuonna viedä tavaroitamme toisten iloksi.

TEE SE ITSE -putiikki

Tänään avasin Facebookissa 

Vintage Hertan putiikin. Onnea!

Jännä seurata, mihin suuntaan asiat tämän projektin kanssa suuntaavat.

Aamulla olin vielä fyysisesti putiikilla ottamassa valokuvia, ja llalla kotosalla saunoessani Facebooksivulleni tykkääjiä oli ilmoittautunut reilut 10 kappaletta.

Nyt oikeasti vanhoja ja ihania tuotteita voi tilata Facebook -sivulta. Vuoden 2013 puolella availen perinteisemmän nettikaupan. Opiskelen tässä samalla Haaga-Heliassa, joten aika ei aina riitä kaikkeen - mutta opiskelu ja Vintage Hertta ovat nyt vahvasti nidottu yhteen.

Putiikilla kuvattua tuli mm. tämä Valittujen Palojen TEE SE ITSE -käsikirja. Oikea aarre 70-luvulta sisustus- ja rakenteluohjeineen sekä värikuvineen. Tämän opuksen pohjilta voisi sisustaa koko asunnon uuteen vanhaan tyyliin, nikkaroiden näppärät apupöydät ja leikkimökit samaan seventies -sarjaan.

Pelkästään Valituista Paloista mieleeni juolahtaa 70-luvun loppu. Tuohon aikaan toisen mummolani vankkumattomia rutiineja olivat nimittäin Tupla patukat, aamutee sekä näkkileipä (voideltua näkkäriä oli uitettava aina teessä löperöksi) STT:n uutisilla höystettyinä, sekä iso pino Valittujen Palojen häkellyttäviä novellikirjoja. Niissa seikkailtiin vuorilla ja ilmassa loppumattomiin saakka, tehden erilaisia uskomattomia suurtöitä. 

 Pohdiskelin myöhemmin, kuka ne kaikki mielettömät tarinat oikein kirjoitti ja mistä ne saivat aiheensa. En taida tietää vieläkään, mutta oletin asian olevan kovin tärkeää, koskapa paljolti kunnioittamani vaarini sarjatilasi niitä. Niitä sitten luettiin ja selailtiin, kun ei muutakaan ollut. Mikael Karvajalkaa, Sinuhe egyptiläistä ja Täällä Pohjantähden alla -tyylisiä kirjoja lukuunottamatta.

70-luvun arjesta on muuten Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss kirjoittanut kirjan Reilusti ruskeaa. Se valottaa vahvasti Urkin leimaamaa muutosvuosikymmentä monelta eri kantilta ja sisältää herkullisia värikuvia tuon ajan tyyleistä. Sieltäkin voi löytää kivoja sisustusvinkkejä, mikäli esimerkiksi haluaa aloittaa arkiset aamutoimensa tällaisessa keltaisessa karvamattounelmakylpyhuoneessa.

Facebookissa 70-hassuttelijoille oma ryhmänsä löytyy täältä.

Kone älä hyydy!

Kävin eilen, pian aloittelevalla putiikillani, ottamassa kuvia koneista.

Jostain syystä myös ompelen 60 ja 70-luvun koneilla. Varastossamme lojuu lisäksi pari mopoprojektia samoilta vuosikymmeniltä.

Tällä kärpästä muistuttavalla Solifer Export Automatilla ajelin vielä 2000-luvun alussa Stadin keskustaa ristiin rastiin. Olin töissä Leirikesällä ja hankkinut ”työmatkoja varten” itselleni tämän ihanan menopelin. Asuin samaisen kesän Kiljavan leirikeskuksessa 11 viikkoa, ja ajelinkin lähinnä kaupoille ja takaisin tuolla Solikalla. Välillä kyllä pörööttelin Stadiinkin asti lomille Hesarille, jossa siihen aikaan majailin.

Muistan eläväisesti kun olin juuri maksanut tuon ajopelin ja lähtenyt Otaniemestä ajelemaa kotiin päin. Ajoin Helsingin keskustan kautta ja jouduin tietenkin pysähtelemään liikennevaloihin. Pärisin siinä vapaalla liikennevaloissa steissin edessä, punainen avopotta päässäni, kun edestäni kulki tyylikkäästi pukeutunut pariskunta. Naishenkilö katsoi huvittuneena minua, kunnes hänen leukansa loksahtivat auki: ”Henna!” Se oli pitkäaikainen, jo kouluajoilta tuttu, ystäväni uuden poikaystäväehdokkaansa seurassa. Ohjasin Solikan tien sivuun ja esittäydyin. Myöhemmin en enään tavannut tätä miestä ystäväni seurasta.

Samoihin aikoihin bongasin myös tämän vaaleanpunaisen Simsonin DDR skootterin. Se oli tarpeisiini liian tyyris sekä kankeakin. Sain lähisukulaiseni ylipuhuttua ostamaan sen, ja näin saimme tämän Miss Piggyksi ristimämme kaunokaisen samaan sukuun. Nyt sekin odottaa uudelleennousemustaan putiikin varastolla. Sen kohtaloksi on kaavailtu eritoten visuaalista ehostusta. Se saa kunnian olla tulevan puodin maskotti. 

Nämä Simsonin skootterit (KR51 "Schwalbe") käsittääkseni tulivat samalta valmistajalta MZ moottoripyörien kanssa. Tästä syystä Miss Piggykin omaa MZ:n sydämmen. Näistä jos harrastajina tiedätte lisää, otamme mielellämme tietoa vastaan. Osia ja muita kaivataan! Halvatun papoilla muuten oma mopopörssi tuolla.

 

Kolmas kone tänään esittelyssä on tuon viimeisen kuvan etualalla komeileva 60-luvun alkupuolelta oleva kannettava Singer. Tämä oli varsinainen kirpparilöytö. Maksoin siitä 10 euroa. Tosin olimme kirppiksen henkilökunnan kanssa sitä yhdessä yrittäneet saada toimimaan, ja kun ei lähtenyt tekemään järkevää jälkeä – vein sen "riskisijoituksena" alehintaan pois. Se onkin kätevä pakata kuljetuslaukkuunsa ja riiputtaa kantokahvasta seuraavaan paikkaan.

Myös 70-luvun Pfaffin ateljé -konekin (alla kuvassa oikealla) oli alkanut taannoin käyttölakkoon ja päätin tilata paikalle oikean ompelukonekorjaajan. Hän silmäili nopsasti molempia koneita ja näki heti mistä kenkä puristaa. Puolessa tunnissa molemmat surrasivat kuin unelmat. 

Singer sai konekorjaajalta erityiskehuja tikkausjäljestään. Jälki olikin todella hienoa, ja vielä on kuulema varaakin ”herkutella” säätöjen kanssa. 

Oli todella hienoa nähdä oikea ammattilainen työssään. Millaisella tiedolla, taidolla ja innostuksella hän olikaan varustettu hoitaessaan näitä vintage -aarteitani käyttökuntoon. Käynti oli huokea ja sain vielä hyvät neuvot kaupan päälle. Ja kun ensimmäinen uuden koneen ostaminen tulee ajankohtaiseksi - ihan varmasti teen kauppaa tämän kyseisen korjaajamiehen liikkeestä!

Kasarilöytö kahdella eurolla

Tänään lähdin pikaiseltaan käymään Suomen Stadissa ja dösämatkalle jäi aikaa kertoa aamun kirppislöydöstä:
Kyse on lähes pastellinsävyisestä mokkanahkatakista, joka tuo mieleen väistämättäkin Miami Vice -tunnelmaisen 80-luvun - olkatoppauksineen ja lepakoituvine hihoineen.

Tämä pitäisi nähdä päällä

Vaikkakin tämä löytö joutuu todennäköisesti odottamaan uutta ilmestymisenaikaansa ensi kevääseen, on kasari itseasiassa nyt juuri se vuosikymmen jota vintageharrastajan olisi hyvä kerätä. Löytöjä saattaa tehdä vielä suht edukkaasti hyväkuntoisiakin, ja seuraavaksihan kasari jo sulautuu muun menneen vuosikymmenen vanhempiin vuosiin - sen nykyisen varhaisen (jollei varhaisimman) aikakautensa sijasta vintagemuodissa.

Aika moni sanoo yök kasarille, vaikkakin 2000-luvun alussa se tuli uudelleen näkyville katumuotiin. 80-luvun (inho?)tykkääjiäkin on, ja heille löytyy oma faniryhmä Facebookista.

Aivan ihana vuorikangas

Jokainen riittävän vanha muistaa teddyt, punkkarit, Teppo Takatukan sekä rotanhännän ;) Oli myös Leviksen 501 farkut, jotka jalassa ainakin itse muistan vannoneeni etten "enää KOSKAAN aio pitää muita housuja" - koska ne saivat takamuksen näyttämään todellisuuttakin paremmalta. 

Tällaisia kun pohdin Hygen katuja dallaillessani, oli tuohon aikaan myös vaatekaapissani aika tarkkaan 12 kpl näitä 501:siä. Halusin varmistaa, että minulla oli joka päivä mahdollisuus pukea hyvin istuvat yksilöt päälleni suoraan pesusta.

Tälläkään hetkellä tyypilliset kasarista tutut vaaleat huulikiillot, rusketus, purjehduskengät, reiälliset farkut, tupsupipot ja untuvatakit eivät näytä kovinkaan vierailta. Ja tiedänpä ainakin yhden pukeutujan, joka uskollisesti nostaa kaikkien käyttämiensä pikeepaitojensa kaulukset edelleen pystyyn.

Kuuleman mukaan muuten Miami Vice on koskaan eniten miesten pukeutumiseen ikinä vaikuttanut TV-ohjelma. En muista millaisissa uimavetimissä Crockett ja Tubbs kyseisessä sarjassa rantahietikolla käyskentelivät, mutta vaikka miesten tangamalliset simmarit olisivat kuinka kovaa huutoa tahansa - pidän jokaista sellaisia käyttävää, vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joko hyvin hajamielisenä tai jopa täysin hulluna.

Toisenlaista tyyliä 80-luvulla edusti, vieläkin keskustelua herättävä, vaateliike Dekadenz. Se sijaitsi Stadissa Forumin sisäpihalla. Sieltä löytyi tuohon aikaan ehkä laajin tarjonta Suomessa rottatakeista, prätkärotseista ja muista 50-, 60-lukuisista nahkatakeista, niittinilkkureista ja bootseista. Siellä myös myytiin niitä tosi haluttuja mokkanahkaisia hapsutakkeja. Samanlaisia hapsutakkeja käyttivät ainakin supersuosittu yhtye Bon Jovi. Itsekin tein yhden loman Würth:llä varastohommia pelkästään tällaisen, yli 1000 markkaa maksavan, takin eteen. Mutta kyllä sitten kelpasi tepastella kultaristit korvissa kotikylän raittia, uusi Stadista haettu kermanvaalea mokkanahkainen hapsutakki yllä.

Tälläisesta takista vielä tällä hetkellä haaveilevalle vinkkaan, että näin tämän viikon maanantaina juuri sellaisen myynnissä Loviisan Suurkirppiksellä. Joten jos olet oikein nopea ja onnekaskin, saatat vielä ehtiä hakemaan oman mustan hapsutakkisi rekistä pois ja palata sen kautta hetkeksi kultaiselle 80-luvulle.

Kirppishaukka

Huomenta!

Lumisen tarhamatkan varrella poikkesin heti aamusta Fidalle.
Neloselta 5.11 Fidasta lisää Huippumallit ohjelmassa. Kuulostaa kivalta!
Aina ei tule mieleen että kierrätyksellä voi auttaa montaa eri asiaa samalla kertaa.
 ..enkä tarkoita tässäkohdin pelkästään huippumalleja ;))

Uusi blogi alkaa...

HELSINKI VINTAGE  

Sunnuntai 28.10.2012
Kaapelitehtaalla klo 11 - 18


Kävin ensimmäistä kertaa Helsinki Vintage tapahtumassa imemässä itseeni menneiden aikojen tyylikulttuureja, sekä tutustumassa tästä taiteenlajista kiinnostuneiden ihmisten toimiin ja aatoksiin.

Tulin paikalle jo hyvissä ajoin heti puolen päivän jälkeen. Fiilis Kaapelilla oli maltillinen sekä hieman arvoituksellinenkin. Korkean hallin isoista ikkunoista tulviva valo loi mahtavat raidat läpi huoneen.  Tunnelma toi hetkellisesti mieleen 20-luvun salakapakan nuhruiset aamujatkot, auringon herätellessä sikarinsavuista ja alkoholinhuuruista juhlakansaa.

Vaikka en ole saanutkaan kunniaa kokea oikeaa salakapakkaa, Taideteollisen korkeakoulun Kipsaria laillistamisensa jälkeen lukuunottamatta, voin helposti päästä menneiden aikojen tunnelmaan kieltolain aikaan:
sikariholkit ja -rasiat notkuivat pelipöytien reunamilla miesten pelatessa sikarit suussa kiellettyjä rahapelejään. Naiset pitkissä raskassa helmissään nojailemassa keimailevasti pöytiin, silkkihansikassormien välissä notkuivat pitkät holkit pitäen ohuet savukkeet sirosti paikallaan. Oli koristeellisia pantoja, joissa oli sulkia ja kiviä. Miehet olivat tyylikkäitä hyvin istuvine ja taidokkaasti tehtyine pukuineen. Tukat olivat sliipattuina ikikiiltäväksi. Matalaa puheensorinaa ja naurunpyrähdyksiä. Ja sitä mystistä savua.

Tapahtumassa oli riemukasta huomata, että myös näytteilleasettajien lisäksi, iso osa paikalle saapuneista alan harrastajista oli viimeistellyt tyylinsä menneiden vuosikymmenten mukaiseksi. 50-luku on monelle se varmasti läheisin. Itse pidän siitä, että voin yhdistellä asioita - ja ehkä siksikin päälläni oli second hand villaneule, uudet tennarit sekä vintagelaukku.

Vintagediggareille on perustettu vuonna 2011 oma yhdistyksensä Fintage. Sen pääasiallisena tarkoituksena on kerätä yhteen vintageharrastajia, kerätä ja jakaa tietoa sekä järjestää tapahtumia. Fintage ylläpitää blogia ja keskustelupalstaa. Heidän kauttaan saa myös jäsenetuja! Itse kuulun nyt kyseiseen yhdistykseen n. 50 muun jäsenen kanssa. Toivottavasti jäsenmäärät tulevat tässä vuosien myötä kasvamaan, niin toiminnan mahdollisuudetkin nousevat vähintäänkin samassa suhteessa.


Paikalla oli näytteilleasettajia mukavasti eri lähtökohdista. Oli second hand -tyyppistä vaatekauppaa suoraan Stadin ytimestä, oli käsityöläistaiteilijoita, designereitä, alan harrastajia, keräilijöitä, pin up tyylittelijöitä sekä vanhantavarankauppiaita alias antiikkikauppiaita. Kaikilla oli jotain yhteistä, ja tärkein niistä ominaisuuksista oli kunnioitus ja kiinnostus tavaraan ja tyyliin menneiltä ajoilta.

Osa tuotteista oli alkuperäisessä kunnossaan, ehkä muokattuina ja siistittyinä. Osa valmisti vanhoista materiaaleista, ehkä kierrättäenkin, uusia tuotteita. Osalla oli käytössään uudet materiaalit, mutta tyylit ja kaavat olivat käydyiltä vuosikymmeniltä.

Huomioin tamperelaisen Vintage Gardenin erikoisen runsaat ja tyylikkäät koruvalikoimat. Olisi tehnyt mieli alkaa välittömästi ostoksille, mutta muistuttelin itseäni lähes olemattomasta korujenkäytöstäni. Tyydyin siis seuraamaan vierestä kun muut ihastelivat ja valikoivat kimmeltäviä aarteita pöydästä mukaansa. Juttelin muutaman sanan VG:n Leenan kanssa. Hän kertoi keränneensä kokoelmansa "matkan varrelta", ympäri maailman.

Sielunravintoa oli järjestetty myös asianmukaisen musiikkiesityksen muodossa. Lavalla esiintyi ainakin Café de ABEJAS, joka tosiaan sai kabareetunnelman aivan kattoon.

Musiikkinautintoa siivitin Potto Rosso's Sexy Dinerin kiskasta ostamallani bratwurstisämpylällä con hapankaali & majoneesi.

Kierreltyäni muutaman tunnin sain tehtyä ensimmäisen ostoksenikin. Paikalle oli saapunut oittilainen vaatetusalan yrittäjä, joka liikkeenlopetusmielessään myi 70-lukulaista lastenvaatevarastoaan pilkkahinnalla pois. Toinen pojistani sai ensimmäiset pyhähenkselihousunsa!

Mielenkiintoisin tapaaminen oli hallin takaosaan asettuneen yksityisen keräilijän kanssa, joka oli tuonut näytille ja myyntiin oman keräilyharrastuksensa tuloksena maailmalta haetut varjelkoon niin hienot 50-luvun pikkupöytäkokoelmansa. Hän kertoi omaa ja pöytiensä tarinaa niin tosissaan, että olin aivan varma että nämä pöydät olivat hartaudella ja rakkaudella valittuja, uniikkeja ja täysin korvaamattomia todisteita siitä - että 50-luvun desingiä on todella vaikea päihittää enään koskaan millään. Hinnoiksi keräilijä oli maltillisesti laittanut sadan euron luokkaa, pöydästä riippuen. Huomasin myös monella näytteilleasettajalla olevan samalaisia pöytiä esillelaitossaan. Tällä harrastajalla ei yksinkertaisesti ollut enään tilaa kotonaan kaikille näille komistuksille, eikä myöskään mahdollisuutta varastoida näitä enään pidempään. Mikäli en olisi ollut jalkaisin matkassa, tällainen tuote olisi kyllä lähtenyt välittömästi kotiani koristamaan! 

Uustuotannosta vastasi mm. Pin - Up Garage

Jututin näytteilleasettajia myös kaupallisessakin mielessä. Minua kiinnosti kuinka moni toivoo, sanoo ja oikeasti tulee edes jollakin tavoin tällaisen ihanan harrastuksen lomassa myös toimeen. Aika monella taisi olla ainakin jokin toinen business tässä sivussa, jota ehkä vintageharrastus kuitenkin tuki - ja toisinkin päin. Oli mm. tatuoija Kata Puupponen joka suunnittelee ja tekee ihanan pirteitä koruja ja julistetaidetta,  suunnittelija Tyra Therman joka ainakin vielä ompelee omat vallan ihanat ja taidokkaat luomuksensa, ja mieleen jäivät myös vanhantavaranputiikin kaksi naismyyjää, jotka kertoivat molemmilla kuitenkin olevan päivätyön. Liike ei elätä kuulema molempia, mutta ilmeisesti molemmat noin puoliksi kuitenkin!

Olihan mukana myös ainakin hiusnäytöksiä, vaatenäytöksiä, haastatteluja ja oikeastaan aika paljon oli nähty vaivaa onnistuneen tunnelman luomiseksi.

Kokonaisuudessaan päiväni Helsinki Vintagessa oli hyvin onnistunut. Tapasin ystäviä, opin jotain uutta, tein hankintoja ja sain ajattelemisen aihetta. Päivä oli aurinkoinen ja kaikenkaikkiaan - voin sanoa, että näistä pienistä asioista se sunnuntaipäivän onni voi tosiaan koostua!


Kaikki kuvat ja tekstit: Henna Suodenjoki

Helsinki Vintage on ohjelmallinen myyntitapahtuma, joka kokoaa vintagekulttuurin ystävät yhteen kaksi kertaa vuodessa Helsingin Kaapelitehtaalle. Syksyllä 2012 tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa.
Myyjiksi on valikoitu huolellisesti kauppiaita ja kädentaitajia ympäri Suomea, myytävien tuotteiden valikoima vaihtelee vaatteista ja kodintekstiileistä leluihin, patoihin ja pannuihin. Lisää tapahtumasta: www.helsinkivintage.fi